Maailma ei ole se, mitä ajattelen, vaan se, mitä elän (Marlean Ponty 1962).

Ilmastonmuutos, lajien katoaminen ja kaikkinainen piittaamattomuus luonnosta huolestuttavat minua. Uuskolonialismi ja sodat korostuvat eriarvoisen ja itsekkään maailmamme kasvoissa. Nyt sota Ukrainassa on ”pakottanut” minut etsimään keinoja viestiä ihmisen aiheuttamista järjettömyyksistä. Tässä viestinnässäni olen tukeutunut taiteen ojentamiin mahdollisuuksiin.

Teatteri tarvitsee sinua katsomoon!

“Rukiinjyvät taskusta olivat lapsuuteni näyttämön ainoa rekvisiitta.”(SiskaOrveli)

“Dramaturgian myötä avautui ovia tutkia ja pohtia ilmastonmuutosta, digitalisaatiota, ikääntymistä ja ylikulutusta taiteen keinoin tieteen jalustalla ja tiedettä taiteen jalustalla. Tunnistin kubistisen teoksen palat, mutta en niiden muodostamaa kokonaisuutta. Yritin järjestellä asioita Aristoteleen keinoin, mutta ajatus alusta, keskikohdasta ja lopusta ei halunnut asettua valmiiseen kehikkoon. Dramaturgia antoi minulle luvan etsiä paloille paikkoja kehikon yli ja ulkopuolella. Tämä työ jatkuu mielikuvituksen suurella näyttämöllä.” (SiskaOrveli, 2022)

Elämä tarvitsee klovnia.